Khedar Hassanzadeh on nuorehko ja karismaattinen vaikkakin synkkäilmeinen ihmismies, jolla on selkeät piirteet ja komeat kasvot, siniharmaat silmät ja puolipitkät vaaleanruskeat hiukset. Hän on siis varreltaan keskimittainen, jäntevä mutta ei mitenkään erityisen lihaksikas, sellaiset 175cm ja painoltaan 63kg ja hänen ammatistaan ei ole tietoa mutta puhutaan olevan kierteleva bardi sillä hän tuntuu olevan lyömätön seuramies, hyvä suustaan. Khedar ei kavahda taisteluitakaan ollen vielä tappavan nopea käsistään. Hänen selkänsä ja vartalonsa on tatuoitu tribaalikuvioin ja joitakin arpia löytyy ympäri kehoa kertoen omaa tarinaansa väkivaltaisesta menneisyydestä. Aseet: Säilä vyöllä huotrassa, tikari kummassakin saappaassa ja leveä tasapainoitettu "metsästyspuukko" vyöllä, muutama heittotikari vyöllä.
Khedar Hazzanzadeh
Baruch Dryzon
Tuo hiukan iäkkäämpi ja jo vatsaakin kerryttänyt räikeän näyttävästi pukeutunut trubaduuri ja bardi asteli satamassa yllättävän kepein askelin, hän oli matkalla uuteen maailmaan. Khedar oli seurannut Baruchia jo parin kolmen päivän ajan ja tiesi Baruchin suunnitelmista matkustaa laivalla Ikikesään. Näin Khedar oli ymmärtänyt kuullessaan bardin ja merimiehen jutellessa satamakapakka murtuneessa airossa muutama päivä takaperin. Lähtö olisi päivän parin päästä, kun aluksen koko lasti olisi saapunut ja lastattu kyytiin. Khedar oli seurannut sekä merimiestä ja bardia huomaamattomasti näiden poistuessaan murtuneesta airosta.
Merimies oli jo kadonnut tuon poistumisen jälkeen ja laivan täytyi nyt tulla toimeen ilman yhtä miehistönsä jäsentä mutta matkustajana edelleen tulisi olemaan Baruch Dryzon, joka kylläkin tulisi olemaan nyt hiukan nuorempi ja huomattavasti hoikempi eikä tosiaankaan pukeutuisi niin räikeästi kuin alun perin sopimusta tehnyt vanhempi bardi. Khedar laski sen varaan että ruumiit löytyisivät, jos edes löytyisivät, joskus myöhemmin kun alus olisi jo poistunut satamasta eikä kukaan tunnistaisi niitä rottien tai muiden ötököiden jäljiltä.
Myöhemmin seuraavana Khedar asteli alukselle kantaen mukanaan vähäisiä tavaroitaan, esittäytyen rennosti Baruch Dryzonina esittäen merimiehen ja Baruchin tekemän matkustussopimuksen Ikikesään ja maksaessaan Khedar hymyili merimiehelle ojentaessaan sovittua summaa. Tosiaankin, Baruch tämän matkan minulle kustansi. Hänellä oli kyllä tarinoita kerrottavanaan, eiköhän saisi matkan aikana hyvinkin kolikon jos toisenkin joko esiintyen tai pelaten hiukan uhkapelejä...
Ikikesä
Khedar havahtui ja heräsi hätkähtämättä, hän oli heti valppaana sillä jokin oli häirinnyt hänen kevyttä untaan. Käsi jännittyi kuin jousi, valmiina nopeaan sivallukseen jolla kädessä oleva tikari iskettäisiin tai heitettäisiin kohteeseen. Jokin ääni tai liike oli hänet herättänyt. Hetken aikaa tarkkailtuaan ja kuunneltuaan tyhjää ja hämärää hyttiä, Khedar tajusi mikä hänet oli herättänyt. Laivan kulussa oli tapahtunut muutos. Aallot iskivät runkoon nopeammin ja selkeästi heikommin kuin aikaisemmin, nämä olivat pieniä maininkiaaltoja. Rannikko oli lähestymässä ja hän olisi lähempänä määränpäätään Ikikesää.
Venytellen Khedar nousi ylös, tikari löysi nopeasti, lähes huomaamattomasti takaisin paikalleen saapastuppeen. Hänen asusteensa oli nukkumisesta ryppyinen ja matkustelusta kulunut mutta silti näki että se oli kuitenkin tämänhetkisestä tilastaan huolimatta laadukkaampaa ja vankempaa tekoa kuin tavallisen rahvaan asuste. Khedar korjasi ja siisti ulkonäköään hiukan peilin edessä, kuiskaillen samalla hiljaa maistellen uutta nimeään, Baruch Dryzon, Baruch, Baruch Dryzon. Ennenkuin asteli säilä vyötärölle vyötettynä kannelle. Miehistö työskenteli ahkerasti mastoissa, purjeiden kimpussa, laivan lähestyessä kohti Ikikesän satamaa. Khedar nojasi kaiteeseen ja katseli ympärilleen keskittyen kuitenkin tuohon lähestyvään Ikikesän satamaan ja sen taustalla jykevänä nousevaan kaupunkiin.
Pieni hymy nousi kasvoille. Täällä hän voisi viettää jonkin aikaa, ei lepäillen mutta hiukan vapaammin ei tarvinne pelätä kokoajan eikä vilkuilla olan yli samalla kun hän etsisi mahdollisuuksia saada elantoa, kolikko sieltä ja toinen tuolta niin nykyiset rahavarat ei kuluisi liian nopeasti. Mainetta pitäisi Baruch Dryzonina nostaa, sellaiseen leppoiseen mutta puolustautumiskykyisen seuramiehen suuntaan.
Satama
Baruch Dryzon hyvästeli naurussasuin aluksen miehistöä astellessaan aluksesta pois. Hän oli saanut muutamia kolikoita pussukkaan sekä tarinoiden että uhkapeleihin osallistuen, mutta oli sieltä löytynyt myös joitakin sellaisia joiden seurassa voisi ehkä parhaassa tapauksessa istua Ikikesän kapakoissa iskien tarinoita ja nauttien juomaa… Khedar oli kokenut pienoisen muodonmuutoksen ja nyt Baruch oli valmis Ikikesään, mutta oliko Ikikesä valmis ottamaan vastaan hänet…
