MUURIN TAKANA

Väsyneenä ja voipuneena edellisen yön tapahtumista Khedar istui ja katseli kumppaneitaan, ystäviksi hän ei vielä voi heitä kutsua mutta kumppaneiksi ja veriveljiksi mutta ei ystäviksi, ei nyt eikä ehkä enää tästä eteenpäinkään. Lordi Darion kirjoitti kuumeisesti pergamentille jos toiselle viestejä jotka Baruchin pitäisi sitten toimittaa eteenpäin. Hän oli ainoa joka oli säästynyt tartunnalta, oliko se puhdasta onnea tai Shar'rin varjelustako lie ollut?
Koko muun ryhmän silmät hohtivat sinisenä, niin lordi Darionin ja Thorgalin kuin myös Punaisen Käärmeen, he olivat saaneet tartunnan...
Sen ei pitäisi tarttua tai levitä kosketuksen kautta mutta mitä sitä tavallinen kuolevainen voikaan tietää. Kiroten mielessään Jumalattarensa Shar'in nimeen mutta ulkoisesti yrittäen ylläpitää leppoisaa naamiota Khedar jatkoi lepäilyään. Lepoa he tarvitsisivatkin mutta olisiko sitä tarjolla?

Sadatellen ääneen Khedar kävi läpi mielessään illan edellisen illan tapahtumia. Ehdotustaan vierailla Muurilla. He olivat sitten osallistuneet, hänen ehdotuksesta Muurin puolustukseen, kun lordi Darion oli siitä tykästynyt.
Muurilla saisi kuvaa sotaväestä, hiukan myös moraalista, joukkojen taistelutaidoista mutta myös uusia mahdollisia liittolaisia ja ehkä myös sisäpiirin tuttuja myöhemmäksi. Pienenä bonuksena  lordi Darion saisi myös mainetta toimiessaan kaupungin turvana etulinjassa ja saihan siitä palkkaakin, tapporaha vihulaisista ja hiukan vaivanpalkkaa jos vihulaisia ei näkyisikään, hopea per päivä ja pari yöltä plus tapporaha päälle. Ehkä olisi ollut parempi ettei niitä vihulaisia olisi näkynyt, tai no siis ettei niitä olisi lähdetty etsimällä etsimään..

Lordi Darion taas vei asiat hiukan pidemmälle ja niinpä nelikko oli intoa puhkuen 'hyökännyt' muurilta kohti kirottua repeämää maassa, tai ainakin esittäen muurin vartiostolle asian näin. He olivat etsineet raunioista ohimennen kaikkea sopivasti käyttökelpoista, jotakin pientä löytäen. Eräässä rakennuksessa voittoisan taistelun , sinertävän hohtoisten loitsuruttoisten rottien kanssa oli mennyt hyvin, sen jälkeen asiat rupesivatkin menemään hiukan poskelleen. Ensin pöllökarhu jonka nujertaminen luonnistui kyllä, mutta pöllökarhun jälkiä seuraten seurue törmäsi sortuneessa käytävässä outoihin sortuman seasta kivien alta ja väleistä nouseviin lonkeroihin. Ehkä näistä olisi selvitty mutta seurueen pääsi lähestulkoon yllättämään valtavan kookas ogre. Ogre pudotti ensin punaisen käärmeen, toisena putosi Khedar.

Seuraava mitä Khedar itse tajusi oli se että he havahtuivat oudossa sykkivässä paikassa, Punaisen käärmeen silmät hohtivat sinistä valoa, samoin ilmeni muidenkin silmät hohtavan. Paikassa tuntui tai kuului outo seireenikuoron laulu, tuntui paremminkin koska vaikka korvat sulkikin niin silti se kuului, pään sisällä... Eikä se loppujen lopuksi oikein laulukaan ollut, epätasaisen sekalainen kauhistuttava kuoroesitys ilman kuin helvetin hurttien kiduttamat uhrit vaikertaessaan turhaan armoa tai pelastusta jota ei ollut tulossa mistään suunnasta tai kenenkään toimesta.  Luola oli outo, suuri ja synkkä, vaikka se oli synkkä ja pimeä, se ei tuntunut Khdearin mielestä kodikkaalta ei ollenkaan.
Luolan seinät, sen kaikki pinnat, ne tuntuivat sykkivän kuin itsekseen. Aivan kuin olisi kävellyt ohuella kalvolla joka voisi puhjeta, vaikka sen olisi luullut olevan kalliota mutta ei se keinui ja liikkui, liikkuessaan saattoi peläten putoavansa sen läpi jos astui väärään kohtaan.. Luolaa tai tilaa hallitsi kuitenkin iso sinertävää valoa hohtava esine, oliko se sitten kivi, kristalli tai mikään muu siitä he eivät olleet saaneet selkoa. Ainoa joka olli lähemmin siihen koettanut tutustua oli lordi Darion, muiden koettaessa keksiä poispääsyä...  Nelikko pääsi oudosta luolasta pois Punaisen Käärmeen lentotaidon avulla, muut kiipesivät tämän kiinnittämää köyttä pitkin...

Nelikon päästessä ylös, he havaitsivat olevansa edelleen Ikikesän alueella, he olivat nousseet Kuilusta ylös ja nyt näytti siltä että lauma muita taudin eri asteella olevaa väkeä ja näitä iljetyksiä oli ryntäämässä kohti muuria. Poistuminen takavasemman kautta kaupungin ulkopuolelle oli sukkela ja rauhallinen.

 'Vaikkei se luola, kuilu ollutkaan kotoisen oloista, voisiko Netheriläiset olla tämän takana? Tämäkö oli se mistä kuulin kotona puhuttavan ennen lähtöäni?' 

Lordi Darionin saatua kirjoituksensa valmiiksi, hän ohjeisti Baruchia toimittamaan viestit harpereille, alagondarin pojille sen kummallekin lahkolle, palvelijoilleen. Baruch itse lisäsi matkaan vielä muurin, palkkio yön toimista piti saada hankittua ja ehkäpä jotakin muuta lisukkeeksi... Muurilla oltiin yllättyneitä mutta iloisia, Samoin muualla viestit otettiin vastaan ilolla, vaikka lordi darionia kuitenkin olisivat kaivanneet varsinkin palvelusväki. Nopeuttaakseen liikkumista, lordi Darionin suostumuksella Baruch sai ottaa käyttöön Darionin ratsun ja kun kaikki muu olikin ollut rauhallista kuilun jälkeen, paluumatkalla Palaesin pahat pojat, puolituisjengi pysäytti Baruchin. Väijytys epäonnistui ja seuranneessa kahakassa Palaes ja yksi apuri menehtyi, kahden kuitenkin päästessä pakoon...Baruch vei Oikeuden talolle Palaesin ja huomasi ikäväkseen, tai toisaalta myös huojennuksekseen, ettei täällä rikollisista maksettu palkkioita.

Tavaroita, tavattuja henkilöitä:
- hand crossbow  + 10bolttia (Baruch/Khedar)


Uusia tuttavuuksia
-Palas (rip) ja apulaiset (puolituiskonnat)

Jo entuudestaan tuttuja
lordi Darionin palvelijat, muurin kersantti ja Mintarni joukot.

Velanmaksua

Baruch loikoili sängyllä selällään rentoutuen ja mietti illan tapahtumia, hänen seuralaisensa Emelda oli jo nukahtanut. Siinä tuijottaessaan kattoon ja tarkkaillessaan erään koppakuoriaisen työskentelyä vaivatta maatessaan siinä Emeldan vieressä hämärässä huoneessa.

Huokaisten syvään...
 'Vapauden etsiminen ei ole helppoa, olin jo luullut jättäneeni kaiken tämän tällaisen taakseni kauan sitten mutta nyt tajuan sen etten ole koskaan todella vapaa tai edes paennutkaan Netherililistä, se on tuleva olemaan aina osa minua, huolimatta siitä miten paljon sen haluankin kieltää tai sitä karttaa.'

Haukotellessaan Baruch antoi ajatustensa kääntyä illan tapahtumiin, Ikikesän Herran Neveremberin juhliin 'Juhlat olivat hänen Netherililäisiin juhliin tottuneena melkoisen miedot ja rauhalliset tansseineen ja esityksineen. Hänen oli pitänyt rauhoittua ettei vanhat tottumukset nostanet päätään mutta siinä oli pöytäseurue auttanut onnistuneesti ja loppujen lopuksi hän oli nauttinut osastaan ja varsinkin kahden nuoren neidon seurasta...' 
...Sivellen samalla nukkuvan Emeldan paljasta selkää ja katsoi tämän rauhallista unta...

'...iloluonteisempi Emelda Adell oli eläväinen ja pirtsakka ihmisneitokainen ja enemmän Khedarin makuun kuin Naz Kivilaakso joka oli vankan vakava ja jäyhempi kääpiöneito. Mutta silti keskustelu poukkoili ja kiersi kolmikkoa, kukaan ei jäänyt syrjään, he kävivät monen monia eri aiheita läpi ja mutta aina palattiin kuitenkin muutamaan. Naz etsi jotakin kääpiöiden muinaista paikkaa, niinkuin varmaan moni muukin ja kaikilla oli jotakin salattavaa, Emelda kertoili itsestään ja matkusteluistaan, Baruch itse oli ylläpitänyt maskiaan ja viihdyttänyt naisia...'

Tuntien kylmän väreen nousevan selkäpiitä pitkin ajatellessaan toimeksiantoa tai oikeammin siis velanmaksun johon hän oli lupautunut...
'Kyllä Bregan D'aerthet muistavat lupauksensa mutta varsinkin saatavansa. Olikohan se vessaan samaan seuraan tuppautunut naamioitunut edustaja se samainen kaveri joka oli poistanut piian laivalta...' 
Ojentaen kätensä ja poimien uuden tappavan tyylikkään tikarinsa nyrkkiin tyynyn alta käännellen ja ihaillen sitä huolimatta huoneen hämäryydestä, hyytävän kylmä hymy huulillaan ja silmät kiiluen...

'Illan luonne oli muuttunut melkoisesti tapaamisen jälkeen, Khedarin piti velkansa kuittaamiseksi   poistaa kuvioista kovasti pelivelkoihin sortunut tyyppi muistutuksena ja esimerkkinä muille. Onnistuihan se, muttei ihan kuten suunnittelin, mutta kyllä se saa kelvata. Myrkytys todettiin, mutta mihin suuntaan epäilyt sitten kohdistuvatkaan? Velkojiin vai kehen, oliko jollakulla muulla jotakin jotakin kärhämää kyseisen uhkapelurin kanssa, mutta silti pitää petrata, vanhoja opetuksia ei näköjään saa unohtaa. Pitää skarpata ja parantaa, aivan liian monta aloittelijamaista virhettä tuli tehtyä illan aikana. Jos joku vanhoista kouluttajista olisi tarkkaillut tilannetta, niin takuulla määräisi raippoja ja pahimman mukaan. Mutta täytyy toivoa että kukaan ei niitä havainnut tai tajua. Se mintarni komentaja, kenraali Sabine, taitaa enemmänkin hallita taistelukentän taktiikan eikä hienovaraista ja sulavaa hovietiikkaa, enkä tosiaankaan halua tavata häntä avoimessa taistelussa.' 

'Muuten olikohan se edustajan esiintuoma syy todellakin se oikea syy miksi Breganit halusivat tyypin vaiennettavan, vai Breganien keksimä hämäys, no asiaa ei pidä murehtia. Se on jo hoidettu, murehtikoot muut asiaa.'

Pyöräyttäen tikarin ympäri ja sujauttaen sen siististi takaisin tyynyn alle Khedar käänsi kylkeään ojentaen kätensä ja ottaen Emeldan kainaloonsa...  mutta silti ajatukset pyörivät vielä pitkään illassa ja sen tapahtumissa ja taustoissa jotka juhlaan johtivat mutta lopultakin aamuyön hämärissä Khedar nukahti  levottomaan uneen, aamusta herätessään unesta, tai painajaisesta, ei ollut mielessä muita kuin hajanaisia mielikuvia, eikä ne olleet mitenkään rohkaisevia tai mieltä ylentäviä...