Ei-niin-hyvä pelisessio

Maanantai-illan pelisessio oli minusta huonoin tähän mennessä tässä kampanjassa. Ei läpensä huono, koska siinä oli paljon hyvääkin, mutta ei niin viihdyttävä kuin olisin sen toivonut olevan.

Se oli lineaarinen, joka on outoa sinänsä koska minulla ei pelinjohtajana ollut tietoista ajatusta lineaarisesta etenemisestä. Seurue teki vain ne asiat jotka olivat logisia tehdä ja totesivat lopuksi, että nyt palataan Ikikesään.

Ikiyö (Evernight) osoittautui... ei niin jännittäväksi paikaksi. Pyrin ja ehkäpä onnistuinkin kohtalaisesti kuvailemaan Ikikesän variaatiota Tuonelassa, mutta se ei ollut kuitenkaan niin viihdyttävä kuin olin toivonut. Neverwinter-kirja on tässä kohdassa myös ei niin syvä kuin se muuten on. Ikiyö on kuvattu 3-5 sivulla, kun muutoin kaupunkiin organisaatioineen on käytetty toista sataa sivua. Tältä osin peli ei ollut huono, mutta ei siis niin hyvä kuin olin toivonut.

Thorgalin osalta onnistuttiin taustan mielenkiintojen osalta hyvin - löytyi paljon uutta tietoa Thaysta ja Kalmanringistä. Vaikuttaa siltä että Ukkosliskn luut on viety Thayn toimesta Kalmanrinkiin eteläiseen Ikikesän metsään.

Punaisen käärmeen osalta paras johtolanka Luc-veljen kohtalosta osoittautui lähes tulkoon umpikujaksi - tai vielä pahemaksi. Se tuntui huonolta pelissä - mutta uskoisin että siitä voi vielä ammentaa hyvääkin.

Darionille ja Khedarille Ikiyö ei tarjonnutkaan oikeastaan mitään.Näin tilanne oli erityisesti Darionin kannalta.

Taistelu varjolaisten kanssa tapahtui encounterin kautta huonosti suunniteltuna. Taisteluna se oli turhan aikaa vievä, eikä kovin jännittävä. Juonenkäänteenä se oli kuitenkin mahdollisuuksia herättävä. Seurue nimittäin kävi myymässä varjolaisten ruumiit Ikiyössä ghouleille. Sinänsä OK, mutta varjolaiset kuulevat siitä lähes varmasti ja sitä kautta vihollisuuksia on varmasti tulossa lisääkin.

Tapahtumia ja ajatuksia

Lyhyt tiivistelmä tapahtumista - ei välttämättä oikeassa järjestyksessä ja kaikkia yksityiskohtia muistaen:

• Seurue tavannut ja yöpynyt Leviathanissa Ikikesässä ollessaan.
• Khedar/Barush on Lordi Darionin palkkalistoilla, Thorgal ja Punainen käärme enemmänkin hengailee mukana - mutta myös joitain yhteisiä intressejä on löytynyt.
• Alagondarin poikiin on luotu suhteita.
• Khedarilla on drow-kontakti, jota on hyödynnetty tiedon saannissa yhden tarjoilijattaren ruumiin hävittämisessä.
• Harpereita tavattu.
• Monen nuolen örkkien johtaja Vansi tavattu ja alustava liitto tämän kanssa muodostettu.
• Lordi Neverember tavattu tämän järjestämillä kutsuilla, kuten kenraali Sabine ja kuvernööri Soman Galt sekä muita paikallisia.
• Khedar/Barush teki salamurhan kutsuilla drown toimeksiannosta ja välinein.
• Khedar/Barush etsi varkaiden killan edustajia ja löysin Palasin jengin - myöhemmin Khedar/Barush tappoi Palasin ja muutaman muun jengiläisen. Nyt huhu kertoo että Palasin jengi on palkannut Jokirottia Khedar/Barushin perään.
• Punainen käärme on vieraillut Tietämyksen talolla ja etsinyt mm. veljeään. Veli on tietomestarin mukaan matkustanut aiemmin Helms Holdiin.
• Thorgal vieraili myös Tietämyksen talolla ja etsii heimonsa pyhltä paikalta vietyjä Myrskyliskon luita. Tietämyksen talon tietomestari kertoi Varjolaisten kysellen ko. kukkulan sijaintia - mutta he eivät välttämättä ole luita vieneet.
• Seurue päätyi tukemaan Muurilla taistelevia Mintarnisotureita ja paikallisia menemällä Kuiluun. He menivät Muurin taakse ja taistelivat erilaisia loitsuruton saastuttamia olentoja vastaan. Mustalonkerokasa ja loitsuruttoinen ogre hakkasivat seurueen tiedottomaksi. He löysivät itsensä myöhemmin syvältä kuilusta jonne ogre oli heidät raahannut. Darion, Thorgal ja Punainen käärme olivat sairastuneet Hiipivään hulluuteen jonka ensimmäisenä merkkinä on loitsuruton sinisenä hehkuvat silmät.
• Baruch/Khedar ja Lordi Darion vierailivat Helms Holdissa. Matkalla sinne he tapasivat "maanviljelijöitä" jotka ennemminkin vahtivat tiellä kulkevaa väkeä. Perillä he tapasivat Profeetan ja Darion pääsi suljetulle osastolle. Hoidon seurauksena Darionin hulluus syveni ja juuri kun Baruch/Khedar oli puhunut hänet pois osastolta rauhanomaisesti Lordi Darion päätti karata. Pakoon osallistui kymmenkunta muutakin potilasta. Kaksikko päätyi paluumatkalle Ikikesään.
• Punainen käärme teki myös matkan Helms Holdiin, mutta vain mielikuvituksessaan. Tämä matka osoittautui kuitenkin parantavammaksi ja muutenkin miellyttävämmäksi. Hän sai mielikuvituksessaan viitteitä siitä että hänen veljensä oli matkustanut Tuonelan tietä ja löytyisi Tuonelasta.
• Thorgal vieraili Harmaa susien heimon luona. Heimon jäsenet ovat ihmissusia jotka odottivat jotain merkkiä vierailun ajan. Thorgal puhui shamaanin kanssa joka näki transsissaan Thorgalin kulkemassa yhdessä Lordi Darionin kanssa Tuonelan tietä. Harmaa susien heimolaiset lähtivät Shadar-kai varjolaisen mukaan, Thorgal yritti seurata heitä mutta eksyi jäljiltä ja törmäsi...
• ... Darioniin, Baruch/Khedariin ja puskassa nukkuvaan Punaiseen käärmeeseen.
• Seurue palasi Ikikesään, jossa Lordi Darion sukelsi yhdessä Thorgalin kanssa Kuiluun. Lordi Darion teki epämääräisen sopimuksen Aboleettien kanssa. Aboleetit lupasivat parannuksen loitsuruton aiheuttamaan Hiipivään hulluuteen samalla kuin jakoivat maanalaisen kuilun Aboleeteille ja maanpäällisen kaupungin Lordi Darionille.
• Punainen käärme ja Baruch/Khedar vierailivat Tietämyksen talolla ja löysivät ohjeet miten seurata Tuonelan tietä.
• Koko seurue lähti Tuonelan tielle Ikikesän hautuumaalta. He kohtasivat voitokkaasti Thayn Punaisen velhottaren ja tämän zombiet ja luurankosoturit.

Hyvä kampanjalähdeteos. Olen noudattanut sen ohjeita - esim. kun olen tehnyt virheen, eli muistanut/tulkinnut jonkin asian väärin, en ole ruvennut keinotekoisesti korjaamaan sitä vaan tehnyt siitä todellisuutta meidän pelissämme. Se toimii hyvin, kirja ei ole eikä pyrikään aukoton muutenkaan.

Lisäksi vaikka se on pitkä ja kattava, monet asiat jotka on siinä katettu muutamalla sivulla voisivat oikeasti olla omia kirjojaan. Esimerkkinä tästä on Tuonelan tie (Shadowfell Road) jolle nyt olemme käyneet.

Taikaesineitä on nyt julkaistu viimeisessä sääntöpäivityksessä. Meidän pelissäme taikaesineitä tulee todennäköisesti olemaan varsin vähän, mutta jos kaikki menee oikein - ne mitkä ovat tulevat tuntumaan merkityksellisiltä. Toinen sääntöpäivitys (tasot 1 - 10, nykyisen 1 - 5 sijata) on luvassa loppukuussa.

Kirjeenvaihtoa

Isäni, kiitos kirjeestäsi.

Ymmärrän, että olet huolissasi terveydestäni ja ilokseni voinkin kertoa olevani kunnossa. Olen saanut jalansijaa kaupungissani ja ainakin osa väestöstä on osoittautunut aktiiviseksi kruununi palauttamisessa, ja myös passivinen osa väestöstä on selvästi puolellani, vaikka eivät tunnusta tätä julkisesti. Olen saanut rinnalleni monia kumppaneita sekä järjestöjä, joista tosin osan motiivit ja kunniallisuus lienee kyseinalaista. Useimmat toivovat jonkinlaista hyötyä  itselleen valtaannousustani, osa avoimemmin kuin toiset.

Ensimmäisinä päivinäni Neverwinterissä "törmäsin" muutamaan henkilöön, jotka ovat osoittautuneet arvokkaiksi tavoitteeni suhteen. Laitoin sanan "törmäsin" lainausmerkkeihin, koska vaikuttaa siltä, että joko Jumalat tai kohtalo ohjaa tietäni.

Ensimmäinen näistä oli hieman hämäräperäinen henkilö nimeltään Baruch. Hän itse kertoo tulevansa Waterdeepistä, mutta tuskin hän on sieltä kotoisin. Hän on osoittautunut hyväksi ystäväksi ja tähän asti jopa luotettavaksi, mutta selvästi hänen kanssaan täytyy olla varovainen.

Toinen tuttavuus on velho nimeltään "Punainen Käärme", aatelinen niin tavoiltaan kuin viininjuonniltaan. Hänestä ei vielä ole selkeää hyötyä ollut minulle, mutta hän saattaa nousta tulevaisuudessa arvokkaaksi kumppaniksi.

Kolmas on Barbaari nimeltä Thorgal. Olen aiemmin ollut paljon tekemisissä hänen heimonsa kanssa, mutta vastakkaisella puolella. Hän etsii jonkin heimonsa pyhän ukkoslinnun luurankoa. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan ainakin osittain yhtenäinen minun tavoitteeni kanssa.

Olen alkuajan käyttänyt pääasiassa kaupunkiin ja sen asukkaisiin tutustumiseen. Olen luonut kontaktit eri järjestöihin, kuten Alagondarin poikiin ja Harpereihin, lisäksi olen saanut ainakin osittain liittolaisikseni kaupungin luoteispäässä asuvat örkit. Heistä tosin voi tulevaisuudessa olla harmiakin. Lisäksi olen tutustunut koillispuolen loitsuruton saastuttamaan alueeseen. Tuolla reissulla minä ja kaksi kumppaneistani saimme tartunnat. Haimme parannusta Helms Keepistä, mutta kyseessä oli lähinnä "odotetaan, että paraneeko vai paheneeko"-tyylinen hoito pakkopaitoineen. Löysin kuitenkin parannuskeinon samasta paikasta josta tartunnan sainkin, ja lisäksi hieman arveluttavan liittolaisen. Tosin tähän liittolaiseen luotan hieman enemmän kuin örkkeihin.

Olen myös tavannut Lord Neveremberin. Hän näyttelee kuin ei tietäisi kuka olen, mutta olemme vaihdelleet kohteliaisuuksiin piilotettuja uhkailuja ja varoituksia. Hänellä on noin 300 mintarnisotilasta kaupungissa, mutta jo nyt joukkoni liittolaisineen pystyisivät lyömään hänet. Haluaisin kuitenkin vallanvaihdoken tapahtuvan mahdollisimman verettömästi, ja jos joudun käyttämään liittolaisiani, niin tuolloin minun täytyy olla varma, että he eivät innoissaan tuhoa kaupunkiani. Käytännössä myös suurin osa tulevasta hallintoväestä on jo kasassa, mutta heidänkään osalta en kaikkien luotettavuudesta mene takuuseen.

Kysyit myös palvelijoideni voinnista: Mestari Franklinista on ollut hyötyä, kuten varmaan arvasitkin. Justine-rouva alkaa oppia paikallisia ruokalajeja ja on auttanut majapaikkani keittiössä erään meitä vakoilleen nuoren neidin häivyttyä tiehensä. Sir Dunn on ainakin alustavasti osoittanut olevansa hyvää ritariainesta ja minun keskittyessä enemmänkin kaupunkini takaisinsaamiseen on Sir Dunn keskittynyt vapaa-aikoinaan enemmänkin kaupungin nuorten neitosten kanssa "leikkimiseen".

Kirjoitan sinulle uudestaan mahdollisimman pian, nyt edessäni on matka tuonelaan, ja toivottavasti myös takaisin. Sano terveisiä veljilleni ja sisaruksilleni, kuten myös äidille.

Kunnioittavasti,
kasvattipoikasi Lord Darion Bann Alagondar-Thanien

MUURIN TAKANA

Väsyneenä ja voipuneena edellisen yön tapahtumista Khedar istui ja katseli kumppaneitaan, ystäviksi hän ei vielä voi heitä kutsua mutta kumppaneiksi ja veriveljiksi mutta ei ystäviksi, ei nyt eikä ehkä enää tästä eteenpäinkään. Lordi Darion kirjoitti kuumeisesti pergamentille jos toiselle viestejä jotka Baruchin pitäisi sitten toimittaa eteenpäin. Hän oli ainoa joka oli säästynyt tartunnalta, oliko se puhdasta onnea tai Shar'rin varjelustako lie ollut?
Koko muun ryhmän silmät hohtivat sinisenä, niin lordi Darionin ja Thorgalin kuin myös Punaisen Käärmeen, he olivat saaneet tartunnan...
Sen ei pitäisi tarttua tai levitä kosketuksen kautta mutta mitä sitä tavallinen kuolevainen voikaan tietää. Kiroten mielessään Jumalattarensa Shar'in nimeen mutta ulkoisesti yrittäen ylläpitää leppoisaa naamiota Khedar jatkoi lepäilyään. Lepoa he tarvitsisivatkin mutta olisiko sitä tarjolla?

Sadatellen ääneen Khedar kävi läpi mielessään illan edellisen illan tapahtumia. Ehdotustaan vierailla Muurilla. He olivat sitten osallistuneet, hänen ehdotuksesta Muurin puolustukseen, kun lordi Darion oli siitä tykästynyt.
Muurilla saisi kuvaa sotaväestä, hiukan myös moraalista, joukkojen taistelutaidoista mutta myös uusia mahdollisia liittolaisia ja ehkä myös sisäpiirin tuttuja myöhemmäksi. Pienenä bonuksena  lordi Darion saisi myös mainetta toimiessaan kaupungin turvana etulinjassa ja saihan siitä palkkaakin, tapporaha vihulaisista ja hiukan vaivanpalkkaa jos vihulaisia ei näkyisikään, hopea per päivä ja pari yöltä plus tapporaha päälle. Ehkä olisi ollut parempi ettei niitä vihulaisia olisi näkynyt, tai no siis ettei niitä olisi lähdetty etsimällä etsimään..

Lordi Darion taas vei asiat hiukan pidemmälle ja niinpä nelikko oli intoa puhkuen 'hyökännyt' muurilta kohti kirottua repeämää maassa, tai ainakin esittäen muurin vartiostolle asian näin. He olivat etsineet raunioista ohimennen kaikkea sopivasti käyttökelpoista, jotakin pientä löytäen. Eräässä rakennuksessa voittoisan taistelun , sinertävän hohtoisten loitsuruttoisten rottien kanssa oli mennyt hyvin, sen jälkeen asiat rupesivatkin menemään hiukan poskelleen. Ensin pöllökarhu jonka nujertaminen luonnistui kyllä, mutta pöllökarhun jälkiä seuraten seurue törmäsi sortuneessa käytävässä outoihin sortuman seasta kivien alta ja väleistä nouseviin lonkeroihin. Ehkä näistä olisi selvitty mutta seurueen pääsi lähestulkoon yllättämään valtavan kookas ogre. Ogre pudotti ensin punaisen käärmeen, toisena putosi Khedar.

Seuraava mitä Khedar itse tajusi oli se että he havahtuivat oudossa sykkivässä paikassa, Punaisen käärmeen silmät hohtivat sinistä valoa, samoin ilmeni muidenkin silmät hohtavan. Paikassa tuntui tai kuului outo seireenikuoron laulu, tuntui paremminkin koska vaikka korvat sulkikin niin silti se kuului, pään sisällä... Eikä se loppujen lopuksi oikein laulukaan ollut, epätasaisen sekalainen kauhistuttava kuoroesitys ilman kuin helvetin hurttien kiduttamat uhrit vaikertaessaan turhaan armoa tai pelastusta jota ei ollut tulossa mistään suunnasta tai kenenkään toimesta.  Luola oli outo, suuri ja synkkä, vaikka se oli synkkä ja pimeä, se ei tuntunut Khdearin mielestä kodikkaalta ei ollenkaan.
Luolan seinät, sen kaikki pinnat, ne tuntuivat sykkivän kuin itsekseen. Aivan kuin olisi kävellyt ohuella kalvolla joka voisi puhjeta, vaikka sen olisi luullut olevan kalliota mutta ei se keinui ja liikkui, liikkuessaan saattoi peläten putoavansa sen läpi jos astui väärään kohtaan.. Luolaa tai tilaa hallitsi kuitenkin iso sinertävää valoa hohtava esine, oliko se sitten kivi, kristalli tai mikään muu siitä he eivät olleet saaneet selkoa. Ainoa joka olli lähemmin siihen koettanut tutustua oli lordi Darion, muiden koettaessa keksiä poispääsyä...  Nelikko pääsi oudosta luolasta pois Punaisen Käärmeen lentotaidon avulla, muut kiipesivät tämän kiinnittämää köyttä pitkin...

Nelikon päästessä ylös, he havaitsivat olevansa edelleen Ikikesän alueella, he olivat nousseet Kuilusta ylös ja nyt näytti siltä että lauma muita taudin eri asteella olevaa väkeä ja näitä iljetyksiä oli ryntäämässä kohti muuria. Poistuminen takavasemman kautta kaupungin ulkopuolelle oli sukkela ja rauhallinen.

 'Vaikkei se luola, kuilu ollutkaan kotoisen oloista, voisiko Netheriläiset olla tämän takana? Tämäkö oli se mistä kuulin kotona puhuttavan ennen lähtöäni?' 

Lordi Darionin saatua kirjoituksensa valmiiksi, hän ohjeisti Baruchia toimittamaan viestit harpereille, alagondarin pojille sen kummallekin lahkolle, palvelijoilleen. Baruch itse lisäsi matkaan vielä muurin, palkkio yön toimista piti saada hankittua ja ehkäpä jotakin muuta lisukkeeksi... Muurilla oltiin yllättyneitä mutta iloisia, Samoin muualla viestit otettiin vastaan ilolla, vaikka lordi darionia kuitenkin olisivat kaivanneet varsinkin palvelusväki. Nopeuttaakseen liikkumista, lordi Darionin suostumuksella Baruch sai ottaa käyttöön Darionin ratsun ja kun kaikki muu olikin ollut rauhallista kuilun jälkeen, paluumatkalla Palaesin pahat pojat, puolituisjengi pysäytti Baruchin. Väijytys epäonnistui ja seuranneessa kahakassa Palaes ja yksi apuri menehtyi, kahden kuitenkin päästessä pakoon...Baruch vei Oikeuden talolle Palaesin ja huomasi ikäväkseen, tai toisaalta myös huojennuksekseen, ettei täällä rikollisista maksettu palkkioita.

Tavaroita, tavattuja henkilöitä:
- hand crossbow  + 10bolttia (Baruch/Khedar)


Uusia tuttavuuksia
-Palas (rip) ja apulaiset (puolituiskonnat)

Jo entuudestaan tuttuja
lordi Darionin palvelijat, muurin kersantti ja Mintarni joukot.

Velanmaksua

Baruch loikoili sängyllä selällään rentoutuen ja mietti illan tapahtumia, hänen seuralaisensa Emelda oli jo nukahtanut. Siinä tuijottaessaan kattoon ja tarkkaillessaan erään koppakuoriaisen työskentelyä vaivatta maatessaan siinä Emeldan vieressä hämärässä huoneessa.

Huokaisten syvään...
 'Vapauden etsiminen ei ole helppoa, olin jo luullut jättäneeni kaiken tämän tällaisen taakseni kauan sitten mutta nyt tajuan sen etten ole koskaan todella vapaa tai edes paennutkaan Netherililistä, se on tuleva olemaan aina osa minua, huolimatta siitä miten paljon sen haluankin kieltää tai sitä karttaa.'

Haukotellessaan Baruch antoi ajatustensa kääntyä illan tapahtumiin, Ikikesän Herran Neveremberin juhliin 'Juhlat olivat hänen Netherililäisiin juhliin tottuneena melkoisen miedot ja rauhalliset tansseineen ja esityksineen. Hänen oli pitänyt rauhoittua ettei vanhat tottumukset nostanet päätään mutta siinä oli pöytäseurue auttanut onnistuneesti ja loppujen lopuksi hän oli nauttinut osastaan ja varsinkin kahden nuoren neidon seurasta...' 
...Sivellen samalla nukkuvan Emeldan paljasta selkää ja katsoi tämän rauhallista unta...

'...iloluonteisempi Emelda Adell oli eläväinen ja pirtsakka ihmisneitokainen ja enemmän Khedarin makuun kuin Naz Kivilaakso joka oli vankan vakava ja jäyhempi kääpiöneito. Mutta silti keskustelu poukkoili ja kiersi kolmikkoa, kukaan ei jäänyt syrjään, he kävivät monen monia eri aiheita läpi ja mutta aina palattiin kuitenkin muutamaan. Naz etsi jotakin kääpiöiden muinaista paikkaa, niinkuin varmaan moni muukin ja kaikilla oli jotakin salattavaa, Emelda kertoili itsestään ja matkusteluistaan, Baruch itse oli ylläpitänyt maskiaan ja viihdyttänyt naisia...'

Tuntien kylmän väreen nousevan selkäpiitä pitkin ajatellessaan toimeksiantoa tai oikeammin siis velanmaksun johon hän oli lupautunut...
'Kyllä Bregan D'aerthet muistavat lupauksensa mutta varsinkin saatavansa. Olikohan se vessaan samaan seuraan tuppautunut naamioitunut edustaja se samainen kaveri joka oli poistanut piian laivalta...' 
Ojentaen kätensä ja poimien uuden tappavan tyylikkään tikarinsa nyrkkiin tyynyn alta käännellen ja ihaillen sitä huolimatta huoneen hämäryydestä, hyytävän kylmä hymy huulillaan ja silmät kiiluen...

'Illan luonne oli muuttunut melkoisesti tapaamisen jälkeen, Khedarin piti velkansa kuittaamiseksi   poistaa kuvioista kovasti pelivelkoihin sortunut tyyppi muistutuksena ja esimerkkinä muille. Onnistuihan se, muttei ihan kuten suunnittelin, mutta kyllä se saa kelvata. Myrkytys todettiin, mutta mihin suuntaan epäilyt sitten kohdistuvatkaan? Velkojiin vai kehen, oliko jollakulla muulla jotakin jotakin kärhämää kyseisen uhkapelurin kanssa, mutta silti pitää petrata, vanhoja opetuksia ei näköjään saa unohtaa. Pitää skarpata ja parantaa, aivan liian monta aloittelijamaista virhettä tuli tehtyä illan aikana. Jos joku vanhoista kouluttajista olisi tarkkaillut tilannetta, niin takuulla määräisi raippoja ja pahimman mukaan. Mutta täytyy toivoa että kukaan ei niitä havainnut tai tajua. Se mintarni komentaja, kenraali Sabine, taitaa enemmänkin hallita taistelukentän taktiikan eikä hienovaraista ja sulavaa hovietiikkaa, enkä tosiaankaan halua tavata häntä avoimessa taistelussa.' 

'Muuten olikohan se edustajan esiintuoma syy todellakin se oikea syy miksi Breganit halusivat tyypin vaiennettavan, vai Breganien keksimä hämäys, no asiaa ei pidä murehtia. Se on jo hoidettu, murehtikoot muut asiaa.'

Pyöräyttäen tikarin ympäri ja sujauttaen sen siististi takaisin tyynyn alle Khedar käänsi kylkeään ojentaen kätensä ja ottaen Emeldan kainaloonsa...  mutta silti ajatukset pyörivät vielä pitkään illassa ja sen tapahtumissa ja taustoissa jotka juhlaan johtivat mutta lopultakin aamuyön hämärissä Khedar nukahti  levottomaan uneen, aamusta herätessään unesta, tai painajaisesta, ei ollut mielessä muita kuin hajanaisia mielikuvia, eikä ne olleet mitenkään rohkaisevia tai mieltä ylentäviä...

House Rule: Fumble-taulukko melee hyökkäyksiin

d12

1-3 An opportunity lost! You decide not to attack.
4-6 You drop your shield or weapon, let DM decide what exactly happens.
7 Roll again
8 Oops! If there is a friendly creature within reach, make attack against it.
9-10 You manage to hit yourself for 1d6 points of damage.
12 You disarm yourself. Weapon lands 1d20 feet to random direction.

Old rule:

1. Your weapon shatters as your opponent makes a fancy parry maneuver against your pathetic attempt of an attack. If you carry a magic weapon it breaks only if the opponent carries a magic weapon or shield.

2. You drop your weapon. If you have two weapons, roll to determine which one you drop.

3. You drop your shield. If you don't have a shield, you drop your weapon instead.

4. You hit yourself. Roll damage to yourself with the weapon's damage dice without your ability modifier.

5. You fumble and throw your weapon 1d20 feet away to a random direction. If there is a creature in that direction, he/she/it manages to dodge the attack unless the creature is prone or unable to move in which case it is an automatic hit.

6. You recall a moment from the past and decide not to make the attack. Please describe the moment you just remembered.

7. Your attack misses and you sprain your ankle. Reduce your movement by 10 feet until the next short or long rest.

8.  Your attack is a miserable failure. You lose your confidence with the weapon that was used. Until the next short or long rest you have a disadvantage while attacking with this weapon.

9. You screw up and miss the target by a mile. If there is any creature within your reach, roll the same attack against that creature. If there is more than one possible target, roll a dice to determine which the new target is.

10. You miss and get a bad feeling about this fight. Everyone has advantage in melee attacks against you until you make a DC 15 Charisma save at the start of your turn.

11. You swing badly, it there is a friendly creature within your reach you automatically hit that one - doing maximum damage from the weapon.

12. You fuck-up bad. Your weapons slips from your hand and drops to your feet giving you one point of damage. Everyone within 30 feet spends their next turn laughing and cannot do nothing else. You miss rest of this turn and your next turn out of embarrassment. You also have disadvantage to all attacks and checks you made until the end of your next long rest.

Murheita

Harrag hinkkasi huolissaan baaritiskiä. Jyseria, yksi Leviathanin tarjoilijattarista, oli kadonnut jälkeä jättämättä. Tai niin, huoneesta jota Jyseria oli ollut siivoamassa oli löytynyt verijälkiä! Vaikka Andrella, jota muut miehistön jäsenet kutsuivat perämieheksi, oli vakuutellut kapteeni Harragille, että löytyneellä verellä ei todennäköisesti ollut mitään tekemistä tarjoilijattaren katoamisen kanssa, Harragilla oli vahva tunne ettei hän näkisi Jyseriaa enää koskaan.

Harrag ajatteli että Andrella oli turhan sinisilmäinen, mutta seuraavaksi hän muisti että tämän mies oli surmattu pelivelkojen johdosta hiukan ennen kuin Harrag ankkuroi Leviathaninsa pysyvästi Ikikesän satamaan. Andrella oli nähnyt elämän synkän puolen - aivan kuten Harragkin. Hän oli niin toivonut, että tuo synkkyys pysyisi poissa, ja sitten tapahtui jotain tällaista.

"Vai ei verellä ole mitään tekemistä katoamisen kanssa", hän mutisi synkästi yrittäessään hinkata tahraa tammisen tiskin pinnasta. Joskus vaikutti siltä, että Andrella yritti suojella häntä tältä pahalta maailmalta.

* * * * *

"Omahyväinen paskiainen", tiuskaisi mustaan nahka-asuun pukeutunut komea nuorimies ja heilautti muutaman kerran kokeilevasti miekkaa joka näytti täysin käyttämättömältä. Hän heitti miekan ilmaan ja otti sen näppärästi kiinni toisella kädellään.

"Luulissshi, että olissshit pitänyt ssshiitä että tapasit Alagondarin perillissshen", totesi ääni sotkuisen varastohuoneen varjoisasta nurkasta.

"Niin minäkin olisin luullut!", huudahti mies ja otti toisen miekan laatikosta. Hän heilautti nyt molempia ja alkoi sitten kiihdyttää niiden vauhtia kunnes ne lopulta muodostivat matalasti viheltävän teräksisen kahdeksikon hänen hänen sivuilleen.

"Mutta pelkään että hän ei ole yhtään Lordi Neveremberiä parempi", hän sanoi kun lopulta antoi miekkojen pysähtyä.

Päivityksiä sivuihin

Lisäsin sivun: Thorgal.
Muokkasin sivuja: NPC:t ja Organisaatiot.

House Rule: Kulta on hopeaa

Koska minä en ole ainoa jolle DnD:n tyyli että kaikki kauppa käydään käytännössä kultarahoilla ei ole "uskottavaa", sovittiin perjantaisessa pelissä alustavasti siitä mikä on tarkemmin todettuna nyt seuraavassa:

• Jos säännöissä tai jossain puhutaan kullasta, niin se pääsääntöisesti tarkoittaa hopeaa. Eli yksinkertaisesti jos joku maksaa 10 gp, niin se maksaa 10 hopearahaa.
• Hopearahan korvaa kupariraha. Eli jos jokin  maksaa 2 sp niin se maksaa 2 kuparilanttia.
• Kuparirahan korvaa penni (joka on pienempi kupariraha tms.) eli 2 cp on 2 penniä. Normaalisti tämä yksikkö jätetään kuitenkin pelissä täysin huomioimatta - jos jokin maksaa tämän verran ja pelaajalla on rahaa, niin hänen ei tarvitse merkitä kustannusta. Jos pelaajalla ei ole ollenkaan rahaa, niin silloin hän ei pysty myöskään ostamaan mitään.
• Platinarahan korvaa kultaraha, eli 7 pp on 7 kultarahaa.

Erilaiset haasteet

Tämä peli asettaa minulle kaksi uutta haastetta. Ensimmäisen on pelaajavetoisuus, joka tarkoittaa sitä että en aktiivisesti ohjaa peliä johonkin tiettyyn suuntaan. Toinen haaste on pelitekninen. Haaste tulee siitä että pelaamme sääntöjärjestelmällä joka on vielä keskentekoinen: tietyt osat eivät ole valmiita ja ne vaativat että minä teen niille jotain. Molemmat näistä haasteista on ratkaistavissa valmistelulla ja improvisioinnilla.

Tällä kertaa minulla ei ole mielessäni tiettyä juonenkulkua, tapahtumien sarjaa joka todennäköisesti tulee tapahtumaan. Sen sijaan tutustuminen taustamateriaaliin on keskeisessä roolissa. Eri organisaatioiden tai henkilöiden motiivien ja käytettävissä olevien tietojen pohtiminen suhteessa seurueen tai muiden organisaatioiden toimiin on merkitsevää valmistelutyötä.

Ihan tarkalleen ottaen se ei ole välttämätöntä, riittäisi kyllä että pelitilanteessa improvisoisin riittävän hyvin. En kuitenkaan usko omien improvisiointitaitojeni olevan vaadittavalla tasolla vaikka mielikuvitusta riittäisikin. Tästä syystä Neverwinter-kampanjakirja on kullan arvoinen. Se tuo laatua juonikuvioihin koska kaikkea ei tarvitse keksiä itse. Chris Perkinsiä mukaillen se antaa minulle salaisuuksia salaisuuksien perään jotka esitetään pelaajille sopivassa suhteessa totuuksia ja valheita eikä missään nimessä ajatella asioita musta-valkoisina.

Pelimekaniikasta olen löytänyt yhden merkittävän ongelma-alueen ja se on siirtyminen neljännen laitoksen yltäkylläisestä NPC- ja monsteri-tarjonnasta hyvin suppeaan 32 monsterin valikoimaan. Jokseenkin selvää oli pian että vaikka sieltä zombie ja vaikkapa drow-soturi löytyykin, niin se ei riitä tähän peliin.

Tähän osuuteen en ole käyttänyt yhtä paljoa aikaa kuin kampanjakirjan läpikäyntiin - mutta merkittävästi joka tapauksessa. Purin nuo 32 monsteria taulukkoon ja yritin selvittää taustalla olevaa matematiikkaa riittävän tarkalle tasolle. Toiseen taulukkoon aloin rakentamaan omia monstereita ja NPC:tä. Käytän siis pelintekijöiden tekemiä monstereita mallina ja yritän saada omani linjaan niiden kanssa. Työ on vielä kesken - enkä kovin tarkasti ala asioita miettimäänkään - sen voivat tehdä ammattilaiset, minä voin improvisoida tilanteen mukaan.

 

Thorgal

Pelilliset tiedot:


Name: Thorgal Karhunharja
Age: 20 yo.
Race: Human, male
Class: Fighter / Sharpshooter
Background: Uthgardt Barbarian

I am of the Uthgardt - a member of the Thunderbeast tribe; what your people would call 'barbarian'. We are people of the north - The true Wild Lands. I venerate the ancestors of my tribe, and of my people. The blood of Uthgar the All-Tamer and Morgur Shield-splitter courses in my veins. I will choose death before dishonoring them.

Though I have yet to be ceremonially recognized in my tribe, none are more able as hunter or as fierce as warrior than I. My scars are my trophies, my skin bears my talismans...

My quest brings me to Neverwinter, weighed by the fate of my people. A shadow looms on the horizon, our shamans do not yet know what to make of it.
 


STR 16  +3
DEX 18  +4
CON 18  +4
INT   10  -
WIS  14  +2
CHA  8   -1

Skills:
Spot: +5
Stealth:   +7
Survival: +5


AC: 15/16
HP: 13
Hit Dice: 1d10
Expertise dice: d6
Weapon Attack: +6 (melee)/+7 (ranged)
Armor and Shield Proficiencies: All armor and shields
Weapon Proficiencies: All weapons

Racial Traits:
Size: Medium
Speed: 30 Feet
Languages: Common


Traits:

Spiritual Guidance: You pay homage to Uthgar and the spirits
of your ancestors. When you need, you can seek out a shaman of one
of the Uthgardt tribes, and ask for spiritual guidance. The guidance
of the spirits will typically give you a direction to go and maybe
warn you of a great danger.

A NEVERWINTER TALE: Darion

"Lord Darion Thann seurueineen, tarvitsemme kolme huonetta, mieluummin kaupungin puoleisesta päädystä, vierekkäisen huoneet", Darion kuunteli kun hänen neuvonantajansa, mestari Franklin, varasi huoneita tästä majataloksi muutetusta laivasta. Hän katseli ympärilleen, suurin osa ihmisistä ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota, mutta muutamat seurasivat avoimesti kiinnostuneina seurueen tekemisiä. Nätiksi kehuttava tarjoilijatyttö hymyili hieman flirtahtavasti, nurkassa istuva ihmismies taas ei meinannut saada katsettaan irti hänen kukkarostaan. Darion pyyhkäisi toisella kädellään pitkiä, vaaleita hiuksiaan ja soi tarjoilijatytölle ystävällisen, ehkä hieman rohkaisevankin hymyn. Sinettisormus raapaisi ohimennessään hieman hänen korvaansa. Hän ei koskaan muistanut sen olemassaoloa, vaikka se tuntui vieläkin oudolta hänen oikeassa etusormessaan. Vain puoli vuotta sitten hänen isänsä, tai kuten oli käynyt ilmi, adoptioisänsä, oli kertonut hänen olevan oikeasti Neverwinterin hallitsijaperheen viimeinen eloonjäänyt ja suoraan alenevassa polvessa laillinen Neverwinterin hallitsija Lord Darion Bann Alagondar. Hän oli tuolloin juuri vannonut ritarinvalansa, ja tunsi, että hänen koko maailmansa ja tulevaisuutensa mullistui hetkessä.

Puoli vuotta hän oli painiskellut itsensä kanssa; seuratako sydäntään vai jäädäkö Thannin suvun tueksi. Hän oli tehnyt päätöksensä, ja nyt hän oli omassa kaupungissaan jossa hän ei voinut käyttää turvallisesti edes omaa nimeään. Hän oli päättänyt käyttää adoptionimeään, kunnes saisi tarpeeksi tukea voidakseen vaatia kaupunkia itselleen. Hän oli saanut siunauksen ja tuen vaatimuksilleen adoptiovanhemmiltaan, lisäksi he kustansivat hänelle pienen seurueen avuksi. Hän vilkaisi uudestaan ympärilleen ja tunsi epätoivoa siitä, mistä hän voisi aloittaa etsimisen. Hänen mieleensä palasi hänen palveluskautensa Sir Adrian Dalen aseenkantajana. Sir Adrianin yksi ohjeista oli ollut, että jos ei tiennyt mistä etsiä tai mitä tehdä, piti vain olla kärsivällinen ja tarttua pieninpäänkin tilaisuuteen tällaisen ilmaannuttua. Sir Adrian todellakin oli jaksanut olla kärsivällinen, ja nopea liikkeissään tilaisuuden avauduttua. Hänen kanssaan Darion oli oppinut käyttämään kahden käden miekkaa, sillä kilvestä ei yleensä ehtinyt olla hyötyä Sir Adrianin nopeissa hyökkäyksissä.

Nyt hänen vain piti olla kärsivällinen ja tutustua kaupunkiinsa, ja tuleviin alamaisiinsa...

House Rule: Rolling Hit Points

Kun heitätte Hit Pointteja niin eihän siinä järkeä ole jos niitä tulee sen 1:n tai 2:n edestä. Olen miettinyt seuraavaa sääntöä: Hit Pointteja heitetään jollain nopalla, vaikkapa D8 - mitä nyt Class määrää. Kun heittää Hit Pointteja voi uusia heiton jos heittää oman nopan alempaan puoliskoon (eli D8:lla 1-4). Kun tulee yli tuon puoliskon niin se pitää pitää. Jos kuitenkin onnistuu heittämään kolme kertaa alempaan puoliskoon, eli vaikkapa 1, 4, 2 D8:lla, niin saa maksimin eli tässä tapauksessa 8:n. Tämän todennäköisyys on kuitenkin vain 1/2*1/2*1/2=12,5%. Ajatus on, että hahmoilla on vähintään puolet siitä Hit Pointti määrästä mitä heillä voi olla, mutta ei kuitenkaan enempää kuin mitä virallisten sääntöjen mukaan maksimissaan voi olla.

Normaalisti	Talon sääntö
1d4	1d2+2
1d6	1d3+3
1d8	1d4+4
1d10	1d5+5
1d12	1d6+6

House Rule: Rolling Ability Scores

Kun teette hahmoa, niin voitte heittää säännöistä poiketen kolme kuuden heiton sarjaa 4D6 heittoja. Kustakin 4D6 heitosta jätetään huonoin pois - jolloin siitä tulee arvo 3-18 välille. Kun teillä on nämä kolme sarjaa voitte valita niistä yhden sarjan. Pitää ottaa koko sarja eikä saa yhdistellä. Heitoissa ei saa huijata. :) Jos kaikki sarjat on todella surkeita niin voitte valita säännöissä mainitun sarjan 15, 14, 13, 12, 10, 8.

House Rule: Uthgardt Barbarian Background

BACKGROUND: Uthgardt Barbarian

You are an Uthgardt barbarian - a member of the Thunderbeast tribe. Even while you are not yet ceremonially recognized - you are an able hunter and a fierce warrior by any Uthgardt standards.

Skills: Spot, Stealth, Survival.

Trait - Spiritual Guidance: You pay homage to Uthgar and the spirits of your ancestors. When you need, you can seek out a shaman of one of the Uthgardt tribes, and ask for spiritual guidance. The guidance of the spirits will typically give you a direction to go and maybe warn you of a great danger.

Suggested Equipment: No additional suggestions here: You can purchase your starting equipment. You have 150 gold pieces (gp) to spend. See the “Equipment” document for details.

Baruch

  Khedar Hazzanzadeh

Khedar Hassanzadeh on nuorehko ja karismaattinen vaikkakin synkkäilmeinen ihmismies, jolla on selkeät piirteet ja komeat kasvot, siniharmaat silmät ja puolipitkät vaaleanruskeat hiukset. Hän on siis varreltaan keskimittainen, jäntevä mutta ei mitenkään erityisen lihaksikas, sellaiset 175cm ja painoltaan 63kg ja hänen ammatistaan ei ole tietoa mutta puhutaan olevan kierteleva bardi sillä hän tuntuu olevan lyömätön seuramies, hyvä suustaan. Khedar ei kavahda taisteluitakaan ollen vielä tappavan nopea käsistään. Hänen selkänsä ja vartalonsa on tatuoitu tribaalikuvioin ja joitakin arpia löytyy ympäri kehoa kertoen omaa tarinaansa väkivaltaisesta menneisyydestä. Aseet: Säilä vyöllä huotrassa, tikari kummassakin saappaassa ja leveä tasapainoitettu "metsästyspuukko" vyöllä, muutama heittotikari vyöllä.

                                                                Khedar Hazzanzadeh

  Baruch Dryzon
Tuo hiukan iäkkäämpi ja jo vatsaakin kerryttänyt räikeän näyttävästi pukeutunut trubaduuri ja bardi asteli satamassa yllättävän kepein askelin, hän oli matkalla uuteen maailmaan. Khedar oli seurannut Baruchia jo parin kolmen päivän ajan ja tiesi Baruchin suunnitelmista matkustaa laivalla Ikikesään. Näin Khedar oli ymmärtänyt kuullessaan bardin ja merimiehen jutellessa satamakapakka murtuneessa airossa muutama päivä takaperin. Lähtö olisi päivän parin päästä, kun aluksen koko lasti olisi saapunut ja lastattu kyytiin. Khedar oli seurannut sekä merimiestä ja bardia huomaamattomasti näiden poistuessaan murtuneesta airosta.

Merimies oli jo kadonnut tuon poistumisen jälkeen ja laivan täytyi nyt tulla toimeen ilman yhtä miehistönsä jäsentä mutta matkustajana edelleen tulisi olemaan Baruch Dryzon, joka kylläkin tulisi olemaan nyt hiukan nuorempi ja huomattavasti hoikempi eikä tosiaankaan pukeutuisi niin räikeästi kuin alun perin sopimusta tehnyt vanhempi bardi. Khedar laski sen varaan että ruumiit löytyisivät, jos edes löytyisivät, joskus myöhemmin kun alus olisi jo poistunut satamasta eikä kukaan tunnistaisi niitä rottien tai muiden ötököiden jäljiltä.

 Myöhemmin seuraavana Khedar asteli alukselle kantaen mukanaan vähäisiä tavaroitaan, esittäytyen rennosti Baruch Dryzonina esittäen merimiehen ja Baruchin tekemän matkustussopimuksen Ikikesään ja maksaessaan Khedar hymyili merimiehelle ojentaessaan sovittua summaa. Tosiaankin, Baruch tämän matkan minulle kustansi. Hänellä oli kyllä tarinoita kerrottavanaan, eiköhän saisi matkan aikana hyvinkin kolikon jos toisenkin joko esiintyen tai pelaten hiukan uhkapelejä...

  Ikikesä
Khedar havahtui ja heräsi hätkähtämättä, hän oli heti valppaana sillä jokin oli häirinnyt hänen kevyttä untaan. Käsi jännittyi kuin jousi, valmiina nopeaan sivallukseen jolla kädessä oleva tikari iskettäisiin tai heitettäisiin kohteeseen. Jokin ääni tai liike oli hänet herättänyt. Hetken aikaa tarkkailtuaan ja kuunneltuaan tyhjää ja hämärää hyttiä, Khedar tajusi mikä hänet oli herättänyt. Laivan kulussa oli tapahtunut muutos. Aallot iskivät runkoon nopeammin ja selkeästi heikommin kuin aikaisemmin, nämä olivat pieniä maininkiaaltoja. Rannikko oli lähestymässä ja hän olisi lähempänä määränpäätään Ikikesää.

 Venytellen Khedar nousi ylös, tikari löysi nopeasti, lähes huomaamattomasti takaisin paikalleen saapastuppeen. Hänen asusteensa oli nukkumisesta ryppyinen ja matkustelusta kulunut mutta silti näki että se oli kuitenkin tämänhetkisestä tilastaan huolimatta laadukkaampaa ja vankempaa tekoa kuin tavallisen rahvaan asuste. Khedar korjasi ja siisti ulkonäköään hiukan peilin edessä, kuiskaillen samalla hiljaa maistellen uutta nimeään, Baruch Dryzon, Baruch, Baruch Dryzon. Ennenkuin asteli säilä vyötärölle vyötettynä kannelle. Miehistö työskenteli ahkerasti mastoissa, purjeiden kimpussa, laivan lähestyessä kohti Ikikesän satamaa. Khedar nojasi kaiteeseen ja katseli ympärilleen keskittyen kuitenkin tuohon lähestyvään Ikikesän satamaan ja sen taustalla jykevänä nousevaan kaupunkiin.
 Pieni hymy nousi kasvoille. Täällä hän voisi viettää jonkin aikaa, ei lepäillen mutta hiukan vapaammin ei tarvinne pelätä kokoajan eikä vilkuilla olan yli samalla kun hän etsisi mahdollisuuksia saada elantoa, kolikko sieltä ja toinen tuolta niin nykyiset rahavarat ei kuluisi liian nopeasti. Mainetta pitäisi Baruch Dryzonina nostaa, sellaiseen leppoiseen mutta puolustautumiskykyisen seuramiehen suuntaan.

  Satama
Baruch Dryzon hyvästeli naurussasuin aluksen miehistöä astellessaan aluksesta pois. Hän oli saanut muutamia kolikoita pussukkaan sekä tarinoiden että uhkapeleihin osallistuen, mutta oli sieltä löytynyt myös joitakin sellaisia joiden seurassa voisi ehkä parhaassa tapauksessa istua Ikikesän kapakoissa iskien tarinoita ja nauttien juomaa… Khedar oli kokenut pienoisen muodonmuutoksen ja nyt Baruch oli valmis Ikikesään, mutta oliko Ikikesä valmis ottamaan vastaan hänet…

                                                                     Baruch Dryzon

Blogi perustettu

Blogi on nyt perustettu jotta sisällöntuotanto voi alkaa. :)