Velanmaksua

Baruch loikoili sängyllä selällään rentoutuen ja mietti illan tapahtumia, hänen seuralaisensa Emelda oli jo nukahtanut. Siinä tuijottaessaan kattoon ja tarkkaillessaan erään koppakuoriaisen työskentelyä vaivatta maatessaan siinä Emeldan vieressä hämärässä huoneessa.

Huokaisten syvään...
 'Vapauden etsiminen ei ole helppoa, olin jo luullut jättäneeni kaiken tämän tällaisen taakseni kauan sitten mutta nyt tajuan sen etten ole koskaan todella vapaa tai edes paennutkaan Netherililistä, se on tuleva olemaan aina osa minua, huolimatta siitä miten paljon sen haluankin kieltää tai sitä karttaa.'

Haukotellessaan Baruch antoi ajatustensa kääntyä illan tapahtumiin, Ikikesän Herran Neveremberin juhliin 'Juhlat olivat hänen Netherililäisiin juhliin tottuneena melkoisen miedot ja rauhalliset tansseineen ja esityksineen. Hänen oli pitänyt rauhoittua ettei vanhat tottumukset nostanet päätään mutta siinä oli pöytäseurue auttanut onnistuneesti ja loppujen lopuksi hän oli nauttinut osastaan ja varsinkin kahden nuoren neidon seurasta...' 
...Sivellen samalla nukkuvan Emeldan paljasta selkää ja katsoi tämän rauhallista unta...

'...iloluonteisempi Emelda Adell oli eläväinen ja pirtsakka ihmisneitokainen ja enemmän Khedarin makuun kuin Naz Kivilaakso joka oli vankan vakava ja jäyhempi kääpiöneito. Mutta silti keskustelu poukkoili ja kiersi kolmikkoa, kukaan ei jäänyt syrjään, he kävivät monen monia eri aiheita läpi ja mutta aina palattiin kuitenkin muutamaan. Naz etsi jotakin kääpiöiden muinaista paikkaa, niinkuin varmaan moni muukin ja kaikilla oli jotakin salattavaa, Emelda kertoili itsestään ja matkusteluistaan, Baruch itse oli ylläpitänyt maskiaan ja viihdyttänyt naisia...'

Tuntien kylmän väreen nousevan selkäpiitä pitkin ajatellessaan toimeksiantoa tai oikeammin siis velanmaksun johon hän oli lupautunut...
'Kyllä Bregan D'aerthet muistavat lupauksensa mutta varsinkin saatavansa. Olikohan se vessaan samaan seuraan tuppautunut naamioitunut edustaja se samainen kaveri joka oli poistanut piian laivalta...' 
Ojentaen kätensä ja poimien uuden tappavan tyylikkään tikarinsa nyrkkiin tyynyn alta käännellen ja ihaillen sitä huolimatta huoneen hämäryydestä, hyytävän kylmä hymy huulillaan ja silmät kiiluen...

'Illan luonne oli muuttunut melkoisesti tapaamisen jälkeen, Khedarin piti velkansa kuittaamiseksi   poistaa kuvioista kovasti pelivelkoihin sortunut tyyppi muistutuksena ja esimerkkinä muille. Onnistuihan se, muttei ihan kuten suunnittelin, mutta kyllä se saa kelvata. Myrkytys todettiin, mutta mihin suuntaan epäilyt sitten kohdistuvatkaan? Velkojiin vai kehen, oliko jollakulla muulla jotakin jotakin kärhämää kyseisen uhkapelurin kanssa, mutta silti pitää petrata, vanhoja opetuksia ei näköjään saa unohtaa. Pitää skarpata ja parantaa, aivan liian monta aloittelijamaista virhettä tuli tehtyä illan aikana. Jos joku vanhoista kouluttajista olisi tarkkaillut tilannetta, niin takuulla määräisi raippoja ja pahimman mukaan. Mutta täytyy toivoa että kukaan ei niitä havainnut tai tajua. Se mintarni komentaja, kenraali Sabine, taitaa enemmänkin hallita taistelukentän taktiikan eikä hienovaraista ja sulavaa hovietiikkaa, enkä tosiaankaan halua tavata häntä avoimessa taistelussa.' 

'Muuten olikohan se edustajan esiintuoma syy todellakin se oikea syy miksi Breganit halusivat tyypin vaiennettavan, vai Breganien keksimä hämäys, no asiaa ei pidä murehtia. Se on jo hoidettu, murehtikoot muut asiaa.'

Pyöräyttäen tikarin ympäri ja sujauttaen sen siististi takaisin tyynyn alle Khedar käänsi kylkeään ojentaen kätensä ja ottaen Emeldan kainaloonsa...  mutta silti ajatukset pyörivät vielä pitkään illassa ja sen tapahtumissa ja taustoissa jotka juhlaan johtivat mutta lopultakin aamuyön hämärissä Khedar nukahti  levottomaan uneen, aamusta herätessään unesta, tai painajaisesta, ei ollut mielessä muita kuin hajanaisia mielikuvia, eikä ne olleet mitenkään rohkaisevia tai mieltä ylentäviä...