Kirjeenvaihtoa

Isäni, kiitos kirjeestäsi.

Ymmärrän, että olet huolissasi terveydestäni ja ilokseni voinkin kertoa olevani kunnossa. Olen saanut jalansijaa kaupungissani ja ainakin osa väestöstä on osoittautunut aktiiviseksi kruununi palauttamisessa, ja myös passivinen osa väestöstä on selvästi puolellani, vaikka eivät tunnusta tätä julkisesti. Olen saanut rinnalleni monia kumppaneita sekä järjestöjä, joista tosin osan motiivit ja kunniallisuus lienee kyseinalaista. Useimmat toivovat jonkinlaista hyötyä  itselleen valtaannousustani, osa avoimemmin kuin toiset.

Ensimmäisinä päivinäni Neverwinterissä "törmäsin" muutamaan henkilöön, jotka ovat osoittautuneet arvokkaiksi tavoitteeni suhteen. Laitoin sanan "törmäsin" lainausmerkkeihin, koska vaikuttaa siltä, että joko Jumalat tai kohtalo ohjaa tietäni.

Ensimmäinen näistä oli hieman hämäräperäinen henkilö nimeltään Baruch. Hän itse kertoo tulevansa Waterdeepistä, mutta tuskin hän on sieltä kotoisin. Hän on osoittautunut hyväksi ystäväksi ja tähän asti jopa luotettavaksi, mutta selvästi hänen kanssaan täytyy olla varovainen.

Toinen tuttavuus on velho nimeltään "Punainen Käärme", aatelinen niin tavoiltaan kuin viininjuonniltaan. Hänestä ei vielä ole selkeää hyötyä ollut minulle, mutta hän saattaa nousta tulevaisuudessa arvokkaaksi kumppaniksi.

Kolmas on Barbaari nimeltä Thorgal. Olen aiemmin ollut paljon tekemisissä hänen heimonsa kanssa, mutta vastakkaisella puolella. Hän etsii jonkin heimonsa pyhän ukkoslinnun luurankoa. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan ainakin osittain yhtenäinen minun tavoitteeni kanssa.

Olen alkuajan käyttänyt pääasiassa kaupunkiin ja sen asukkaisiin tutustumiseen. Olen luonut kontaktit eri järjestöihin, kuten Alagondarin poikiin ja Harpereihin, lisäksi olen saanut ainakin osittain liittolaisikseni kaupungin luoteispäässä asuvat örkit. Heistä tosin voi tulevaisuudessa olla harmiakin. Lisäksi olen tutustunut koillispuolen loitsuruton saastuttamaan alueeseen. Tuolla reissulla minä ja kaksi kumppaneistani saimme tartunnat. Haimme parannusta Helms Keepistä, mutta kyseessä oli lähinnä "odotetaan, että paraneeko vai paheneeko"-tyylinen hoito pakkopaitoineen. Löysin kuitenkin parannuskeinon samasta paikasta josta tartunnan sainkin, ja lisäksi hieman arveluttavan liittolaisen. Tosin tähän liittolaiseen luotan hieman enemmän kuin örkkeihin.

Olen myös tavannut Lord Neveremberin. Hän näyttelee kuin ei tietäisi kuka olen, mutta olemme vaihdelleet kohteliaisuuksiin piilotettuja uhkailuja ja varoituksia. Hänellä on noin 300 mintarnisotilasta kaupungissa, mutta jo nyt joukkoni liittolaisineen pystyisivät lyömään hänet. Haluaisin kuitenkin vallanvaihdoken tapahtuvan mahdollisimman verettömästi, ja jos joudun käyttämään liittolaisiani, niin tuolloin minun täytyy olla varma, että he eivät innoissaan tuhoa kaupunkiani. Käytännössä myös suurin osa tulevasta hallintoväestä on jo kasassa, mutta heidänkään osalta en kaikkien luotettavuudesta mene takuuseen.

Kysyit myös palvelijoideni voinnista: Mestari Franklinista on ollut hyötyä, kuten varmaan arvasitkin. Justine-rouva alkaa oppia paikallisia ruokalajeja ja on auttanut majapaikkani keittiössä erään meitä vakoilleen nuoren neidin häivyttyä tiehensä. Sir Dunn on ainakin alustavasti osoittanut olevansa hyvää ritariainesta ja minun keskittyessä enemmänkin kaupunkini takaisinsaamiseen on Sir Dunn keskittynyt vapaa-aikoinaan enemmänkin kaupungin nuorten neitosten kanssa "leikkimiseen".

Kirjoitan sinulle uudestaan mahdollisimman pian, nyt edessäni on matka tuonelaan, ja toivottavasti myös takaisin. Sano terveisiä veljilleni ja sisaruksilleni, kuten myös äidille.

Kunnioittavasti,
kasvattipoikasi Lord Darion Bann Alagondar-Thanien